Unelmien täyttymys

Viimeksi vihjaisin jo taloasioista, ja kyllä se niin on, että nyt meille on talo löytyny. Tekis mieli huutaa, kirkua ja hyppiä. Aivan ihanaa! Huomenna me mennään Heikin kans kyläilemään sinne, ja taidanpa napsia kuvan jos toisenki, mikäli lupa heltiää. 

Mutta on se vaan hassua, että kun tässä oon vuosikaudet lukenu sisustuslehtiä, istunu blogien äärellä ja nykyisin jopa työskentelen sisustustavaroiden parissa, niin siltiki nyt mun pää lyö ihan tyhjää. Ei mitään hajua, minkälaisia tapetteja mää haluan. Minkävärisiä lattioita? Niinhän sitä sanotaan, että talossa pitäis asua, ennen ku sinne tekee mitään remontteja. Ja tästä asiasta oon kyllä ihan samaa mieltä. Mutta kyllä se on niin, että kun huonekalut kannetaan sisään, niin haluan, ettei niitä kohta tartte kantaa taas ulos remontin ajaksi. 

Tästä ne projektit nyt alkaa. Ensimmäinen projekti, joka on jo meneillään, on Pikku-Liinusta hommattujen pinnatuolien (4 kpl) maalaus. Eka tuolista tuli vauvanvaaleansininen. Toisesta tulee lappapuuro. Kahdelle on vielä väritys harkinnassa.

Tuolien väri ostettaessa

Eka tuolista tuli vaaleansininen

  

Nämä tuolit tulee saunakamariin, luultavasti. 

Niin ne asiat järjestyy. Vaikka välillä oli usko loppua, että löytyykö sitä taloa meille koskaan. Tästä lähtien blogin päivitystahtikin toivottavasti kiihtyy. Jospa mulla ens kerralla ois kuvia jo siitä talosta! Jipii. 

Ankku

Punaisia palleroita

Kesän ensimmäiset mansikat pakastettu. Lähdin kauppaan ihan vain katsomaan, että josko siellä olisi 5 kg laatikoita myynnissä. Vähän epäilin kylmän alkukesän takia, että onkohan niitä, mutta oli onneksi. Suonenjoen mansikoita, ja oikein makeita! Tekaisin myös kaupan valmiista torttupohjasta pikaisesti kahville mansikkakermakakun. Täytyy tunnustaa, että just vetaisin loput naamaan. Kyllä se maistui myös Heikille ja Helgalle. En syöny yksin :)

Vähän myöhemmin voisin ostaa toisenki laatikon. Tai sitte ostan niitä halvempia loppukaudesta, ja teen hilloa tai mehua. Viime kesänä ostin myös vadelmalaatikon. Niistäki oli ihana tehdä talvella vadelmarahkaa- ja piirakkaa.

Meillä pakastemarjoja käytetään eniten rahkan seassa. Uus innostus on luonnonjogurtista, banaanista, hunajasta, maitotilkasta, marjoista ja pähkinöistä sekoitettu smoothie, josta meillä tykkää kaikki. Se on tosi täyttävää eikä siihen kyllästy. 

Huomisesta alkaen minä ja Helga ollaan kesälomalla kaks viikkoa. Mulla vähä jännittää. Keksitäänkö tekemistä, sataako vettä koko ajan, suututaanko me toisiimme.. Ja sitte seuraavat kaks viikkoa ne vasta jännittääki. Ku Heikki on Helgan kans lomalla. Ens viikonloppuna mulla ja Heikillä on miniloma Helsingissä. Shoppailua ja jääkylmiä juomia sekä hyvää ruokaa aurinkoisilla terasseilla. Toivottavasti. Eikö Helsingissä oo aina lämmintä? 

Toivottavasti mulla on teille ens kerralla loistavia uutisia kerrottavana. Meidän taloasia etenee. 

Ankku

Kukkuluuruu - täällä ollaan taas!

Johan siitä vierähti tovi, kun tänne kirjottelin. Juhannus meni. Juustot keittelin. Onnistui ihan ok. Juhannus me oltiin Kangasalla mökillä. Siellä oli tosi hyvä ilma. Keskiviikosta perjantaihin oli ihan t-paitakeli. Viikonloppuna olikin sitte viileämpää.

Me käytiin tänään kattomassa Hietasaaressa taloa. Olihan se vähän erityyppinen, mitä on tässä 1,5 vuoden aikana totuttu näkemään. Lähes 4000 neliön tontti, vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone (IIK!), muutama omenapuu, marjapensaita, erillinen saunarakennus+kamari. Ja talo noin 100 neliötä. Alunperin 1930-luvulla rakennettu, mutta aika lailla uusiksi laitettu 1990-luvun loppupuolella. Talo oli ihan kiva, mutta huoneet aika pienet. Ja se omistajapariskunta. Ihania ihmisiä. Ne oli mun sielunkumppaneita. Pikkusen erilaista oli tutustua taloon näin, kuin välittäjän kyttivien silmien alla. Pakostakin oon oppinu vihaamaan kiinteistönvälittäjiä. Mulla ei oo yhtään hyvää kokemusta tämän ammattikunnan edustajista. Ehkä meillä on vaan ollu huono tuuri.

Ja nyt me ollaan ihan pihalla. Mitä me tehtäis? Apua. Hietasaari ois aika harvinaislaatuinen asuinpaikka. Ja se kasvihuone. Mää haluan kasvattaa tomaatteja. Ja oispa siinä koirilla lääniä juoksennella. No me mietitään. TAAS!

Ankku

Meille tuli joulu

Piparkakkutaikina on pötköttäny pakastimessa jo pitkän aikaa. Tarkastin eilen, että päivämäärää on vielä, ja otin taikinan sulamaan. Melkein tuli jopa hieman jouluinen olo, kun piparkakun tuoksu leijaili uunista. Kyytipojaksi kylmää kaakaota. Herkullista! Makeanhimon taltuttamisen lisäksi  mulla oli toinenkin syy tehä pipareita. Halusin testata meillä Coloressa myynnissä olevaa Ricen pursotinruiskua. Tein ruiskuun tuorejuusto-tomusokerikuorrutuksen, jonka värjäsin punaisen elintarvikevärin avulla söpön vaaleanpunaiseksi.

Ruiskua oli kiva käyttää, ja sillä on varmasti lastenkin mieluisaa koristella leipomuksia. Taidan antaa Helga-neitonkin kokeilla koristelua ens kerralla. 

Ankku

Palataanpa takaisin lauantaihin

Mun tietokone on ollu hukkateillä. Tai siis verkkokaupan varastolla. Joten tännekään en oo voinu kirjotella. Toisaalta ihan tervettä, koska pällistelen pakostaki jo kaupalla tietokoneen ruutua aika pitkään päivän aikana. 

Viime lauantaina mulla oli töitten jälkeen harvinainen iltapäivä: sain olla ihan yksin kotona. Ei koiriakaan jaloissa pyörimässä. Menin töistä kaupungille. Päätin piristää itseäni jollain ostoksella. Stockmannin keittiötarvikeosastolta shoppailin pitkään haaveilemani morttelin. Mulla on joskus ollu valurautanen, ja se jostain syystä ruostui. Ehkä en osannu hoitaa sitä. No tämä mun nykyinen on joku Jamie Oliverin malli, ja se on graniittia. Osaankohan mää tätä hoitaa, ku laatikossa ei ollu minkäänlaisia hoito-ohjeita..

No keittiötarvikeosastolta säntäsin Herkkuun, ja mitäpä muutakaan halusin tehä tuossa uudenkarheassa morttelissa, ku pestoa. Se oli elämäni eka omatekoinen pesto eikä jää kyllä viimeiseksi. Tuli tosi hyvää. Googletin peston ohjeen, ja aika lailla tein sen Jamie Oliverin tämän ohjeen mukaan. Nyt vasta huomaan, että tuossa ohjeessa on puolikas valkosipulinkynsi. Mää tietenki laitoin kokonaisen kynnen. Ehkä ens kerralla vois laittaa vähemmän valkosipulia. Vaikka hyväähän se on, mutta nykyään tuntuu, että valkosipulin syönti janottaa ihan älyttömästi. Mun pesto pääsi tietty ankkakuppiin!

Ja patongin päälle. Lisänä kotimaisia pikkutomaatteja ja juomana punaviiniä. 

Viihdykkeenä uusin Country Living, jossa oli mm. ihana juttu Queen´s Diamond Jubilee-hengessä suunnitelluista pihajuhlista. Bongailin sieltä monia tuotteita, joita saa meiltä Colorestakin. Ois aika makosaa järjestää omat häät tuommosina pihajuhlina. Ois lippuviirejä ja tuikkuja ja eriparikahvikuppeja.

Tällä viikolla aattelin keitellä ehkä torstaina juhannusheraa (juhannusjuustoa). Toivottavasti se onnistuu. Ehkäpä siitä tuleekin seuraava juttu tänne. Pitäkää peukkuja, ettei kuvat oo pohjaanpalaneesta herkusta!

Ankku

Lampputuunausta kässäkerhossa

ENNEN

 

NYT

Lamppujen muodonmuutos tapahtui siis jo eilen.

Nyt oon niin rättipoikkiväsynyt, etten jaksa edes kirjottaa mitään. Painun sohvalle telkun ääreen. 

Moi!

Ankku

Kuulumisia ja jokunen kirpparilöytökin

Onpa ollu nihkeää. Taas on koluttu taloja läpi useita, ja ei tulosta. Lähinnä Haukiputaan suunnalla ollaan oltu viime aikoina. Mutta ei mikään niistä taloista ollut meille tarkotettu. Nyt alkaa tulla puutuminen. Ja pettymys. Ois ollu niin ihanaa päästä kesäksi omaan kotiin, omalle pihalle. Istuttamaan kukkia. Leikkimään Helgan ja koirien kans. Nyt ollaan kesä täällä betonibunkkerissa. Ja käydään ulkona asiasta tehden. Maalla ulos voi lähtiä huvikseen. Kaupungissa pitää olla joku syy. Lähtään jätskille. Mennään kauppaan. Mennään kiikkumaan tuohon 4 m x 4m kokoiselle alueelle. Yök.

Mulla on ollu myös pientä kirpparimasennusta. Ei oo löytyny mitään hauskaa. Tänään lähdin sitte käymään Paljekirppiksellä pitkästä aikaa. Siellä on niin paljo niitä pöytiä, että sinne ei voi mitään pikareissua tehdä. Kolusin kaikki pöydät läpi ja tässä tulos: 

Emalivati 10 € ja kaksi lampunvarjostinta yhteensä 0,50 €. Emalivateja oon katellu sillä silmällä jo pitkään. En ees tartte semmosta, mutta joku tuossa emalissa nyt viehättää. Aika suolanen hinta 10 € tuosta, mutta enpä oo halvemmallakaan löytäny.

Pienet lampunvarjostimet oli herkkulöytö. Melkein ilmaset. Niistä poistan kankaat ja laitan jotkut ihanat kukkakankaat niihin. Ja pitsiä tietty. Mulla alkaa olla jo näitä lampunvarjostimia kohta niin, että vois naapureillekin jakaa.

Nyt alkaa Grand Designs, pitää kiiruhtaa katsomaan!

Ankku