Palataanpa takaisin lauantaihin

Mun tietokone on ollu hukkateillä. Tai siis verkkokaupan varastolla. Joten tännekään en oo voinu kirjotella. Toisaalta ihan tervettä, koska pällistelen pakostaki jo kaupalla tietokoneen ruutua aika pitkään päivän aikana. 

Viime lauantaina mulla oli töitten jälkeen harvinainen iltapäivä: sain olla ihan yksin kotona. Ei koiriakaan jaloissa pyörimässä. Menin töistä kaupungille. Päätin piristää itseäni jollain ostoksella. Stockmannin keittiötarvikeosastolta shoppailin pitkään haaveilemani morttelin. Mulla on joskus ollu valurautanen, ja se jostain syystä ruostui. Ehkä en osannu hoitaa sitä. No tämä mun nykyinen on joku Jamie Oliverin malli, ja se on graniittia. Osaankohan mää tätä hoitaa, ku laatikossa ei ollu minkäänlaisia hoito-ohjeita..

No keittiötarvikeosastolta säntäsin Herkkuun, ja mitäpä muutakaan halusin tehä tuossa uudenkarheassa morttelissa, ku pestoa. Se oli elämäni eka omatekoinen pesto eikä jää kyllä viimeiseksi. Tuli tosi hyvää. Googletin peston ohjeen, ja aika lailla tein sen Jamie Oliverin tämän ohjeen mukaan. Nyt vasta huomaan, että tuossa ohjeessa on puolikas valkosipulinkynsi. Mää tietenki laitoin kokonaisen kynnen. Ehkä ens kerralla vois laittaa vähemmän valkosipulia. Vaikka hyväähän se on, mutta nykyään tuntuu, että valkosipulin syönti janottaa ihan älyttömästi. Mun pesto pääsi tietty ankkakuppiin!

Ja patongin päälle. Lisänä kotimaisia pikkutomaatteja ja juomana punaviiniä. 

Viihdykkeenä uusin Country Living, jossa oli mm. ihana juttu Queen´s Diamond Jubilee-hengessä suunnitelluista pihajuhlista. Bongailin sieltä monia tuotteita, joita saa meiltä Colorestakin. Ois aika makosaa järjestää omat häät tuommosina pihajuhlina. Ois lippuviirejä ja tuikkuja ja eriparikahvikuppeja.

Tällä viikolla aattelin keitellä ehkä torstaina juhannusheraa (juhannusjuustoa). Toivottavasti se onnistuu. Ehkäpä siitä tuleekin seuraava juttu tänne. Pitäkää peukkuja, ettei kuvat oo pohjaanpalaneesta herkusta!

Ankku