Pompomit

Mitenköhän tuo pompom oikiasti kirjotetaan? Pom pom vai pompom? No väliäkö sillä. Coloreen tuli tällä viikolla pompomeja keväisissä väreissä, ja aloin heti haaveilla niitä meidän makkarin kattoon roikkumaan. Värit näissä ei kuitenkaan sopinu meidän makkarin sini-valko-kukka-ihanmikävaan-värimaailmaan, joten päätin ripustaa pörröiset koristepallukat olkkariin. Hopeansävyiset tuikkuhässäkät sai tehdä tilaa keväisemmille jutuille. Pompomeissa on valmiiksi aika pitkät satiininauhat, jotka on kivasti samaa sävyä palleron kans. En jaksanu hakea ulkoa raksatikkaita, joten ripustin pallot samoihin (rumiin) tikkuihin, joissa tuikkujututkin roikku.

Pompomien taittelun lomassa piti keittää kahvit, kyytipoikana irtokarkit: pätkispötkäleitä, kirpsakkaa omenaremmiä, salmiakkikaloja ja Jellyjä. Kaupoissa on jo pääsiäiskarkkejaki, voi ei! No pitää koittaa vältellä notkuvia pääsiäismunahyllyjä.

Tässä näkyy myös sohvien uus väri: istuintyynyt turkoosit ja muuten sohva pinkki. Sohvan selkänojatyynyjen ja tuon pohjakankaan värisävy on hieman eri pinkki. Oisin halunnu koko sohvasta semmosen kulahtaneen värisen. No eiköhän ne käytössä haalistu. Värjäsin siis vanhat valkoset päälliset Dylonin pesukoneväreillä. Melkonen homma oli tuossa värjäyksessä, kun molempiin sohviin piti värjätä kolme eri koneellista päällisiä. Ja jokaista värjäyskertaa kohti pitää pestä se koneellinen neljä kertaa: kankaan kasteleminen, värjäys, värjäyksen jälkeen pestään vielä värjätyt kerran ja sen jälkeen puhdistetaan kone yhdellä pesukerralla. Kaiken kaikkiaan ostin Dylon-väripaketteja kuusi, joten projekti tuli maksamaan noin 60€. 

Tasan viikon päästä me ollaanki Helgan kans Teneriffalla. Kyllähän sitä reissua on ootettu! 

Ankku

Puuhella

Kun me muutettiin tähän kotiin, yks mulle hyvin tärkeä elementti täällä oli puuhella. Se oli irti hormista, ja nökötti surullisen näkösenä keittiön nurkassa. Nuohooja tsekkas käynnillään hellan, ja totesi, että se on priimakunnossa. Mitä nyt nuohooja siirsi hellaa ottaen kiinni tangosta, siis siitä johon ripustetaan vaikkapa keittiöpyyhettä roikkumaan, ja tanko repes tietenki irti. No ehkä se saadaan joskus hitsattua takas paikoilleen..

Puuhella liitettiin hormiin viime syksyn piippuremontin yhteydessä. Siitä remontista ei sen enempää, sillä remontti oli aivan älyttömän kallis, ja vieläki puistattaa koko homma! Puuhellassa me on pidetty tulta ehkä noin 5 kertaa tälle talvea. Jos on kovasti pakkasta, olohuoneen takassa on ehottomasti tuli, ja sillon puuhellassa ei voi pitää tulta samaan aikaan. Muutaman kerran oon oikeen asiasta tehen laittanu tulen hellaan, ja keittäny pannukahvit.

Hellan alla olevat kreikkahenkiset laatat on Bauhausista. Sillon ku hella nostettiin laatotuksen päälle, en onneksi ollu kotona. Tuo hella kun painaa aivan älyttömän paljo, ja olin ihan varma, että laatotus räsähtää rikki sen alla. Mutta eipä mitä! Kun tulin kotiin, hella oli nätisti paikoillaan ilman mitään vahinkoja. Vielä pitää maalata laatotuksen ympärillä oleva lista lattian vihreällä sävyllä. Myöskin jossain vaiheessa pitää hioa noita hellan luukkuja, koska ne on nyt aika kulahtaneen näköset.

Hellan vieressä on Ikean kannellinen peltiämpäri, johon meillä kerätään kierrätykseen menevää lasia ja metallia. Siirsin myös tuon pyörillä olevan Ikean kärryn mun ompeluhuoneesta keittiöön. Se sopiikin hyvin yhteen tuon peltiämpärin kans. 

Hellan yläpuolelle halusin tangon, johon voi ripustaa kaikkea kivaa. Sekin on Ikeasta hankittu. Tangosta roikkuvalle sammutuspeitteelle pitää ommella uus pussukka, joka sopii paremmin meidän tyyliin.

Ricen vaaleanpunainen hylly oli ennen meillä vessassa, mutta siirsin sen keittiöön, koska se ei sovi kylppäriremontin jälkeen enää vessan tyyliin. Siihen voi laittaa vaikkapa pannukahvin purut, mausteita ja muuta tarvittavaa esille.

Ens talven aikana pitää kyllä hyödyntää puuhellaa paljon enemmän myös ruuanlaittoon. Voi mitä ihania lihapatoja tuossa voiskaan valmistaa!

Ootteko muuten huomannu, että mun blogilla on uus ilme? Reunan vaaleanharmaa vaihtui pirteänkeltaiseksi ja lisäksi vaihdoin kolme palstaa kahteen palstaan, jotta saan kuvat näkymään isompana postauksessa. 

Tänä iltana meillä istutetaan tomaatinsiemeniä. Se on varma keväänmerkki!

Ankku

Ystävänpäivän illallinen 2014

Lauantaina me juhlistettiin taas kaveriporukalla ystävyyttä herkullisen illallisen ääressä. Tänä vuonna kokkailuvuorossa oli mun serkku Laura. Alkuruoaksi me saatiin herkullista tomaatti-valkosipulibruschettaa, pääruoaksi jokirapupastaa ja päätöksenä ihanalle illalliselle nokan eteen kannettiin vielä suklaafondant mansikkakastikkeella ja jäätelöllä. Oijoi.

Pöydän ääressä tuumattiin, että minä taidan olla vuorossa ens vuoden ystävänpäivänä. Onpa mukavaa! Sitähän pitää katella reseptejä sillä silmällä, että taipusko ne mun käsissä jopa tuohon tilaisuuteen ruoaksi. Kauhiat paineet tulee, ku niin ihania ruokia Laura kokkas. No tässähän on vuosi aikaa harjotella. Ja jos tulee epäonnistuminen, niin meidän porukalla se ei varmastikaan oo niin vakavaa. Luultavasti siitä saa kuulla vaan seuraavat vuoden päivät... 

Kiitos illan emännälle Lauralle vielä kerran herkuista ruoista!

Ankku

Käsityönurkkaus keittiössä

 

Isoäidinneliöt on taas sekottanu mun pään. Oon niitä tehny iät ja ajat, ja tuloksena on muutama hassu rivi peittoa. Pari viikkoa sitte sain kässäkerhon opelta ohjeet siihen, miten neliöt yhistetään peitoksi. Nyt oon saanu kolme riviä aikaseksi. Haaveilen tästä semmosta pientä torkkupeittoa, ehkä kooltaan noin 100cm x 140cm. Leveys peitossa on 11 ruutua (noin 100cm), ja oon nyt päättäny tehä niin, että aina kun tuo 11 ruutua on valmiina, päättelen langat ja liitän ne toisiinsa. Ja sitten liitän rivin peittoon. Tavoitteena saada kesäksi valmista. Huhhuh!

Viime postauksen lopussa mainitsin nojatuoleista, jotka hankin samalla reissulla sohvapöytää ostaessani. Kukkatuolit oli ensin meidän makkarissa, mutta siirsin ne keittiöön, koska ei tuolla makkarissa oikeen tuu aikaa vietettyä muuta kuin nukkuen. Keittiössä tuolit on oikeasti käytössä, ja sinne on muotoutunu mulle oikein kiva pieni käsityönurkkaus. Vähän ensin hirvitti näitten tuolien osto, koska ne oli ihan harkitsematon hankinta. Ihastuin näihin vaan heti. Ja nämä on kyllä tosi hyvät istua. Tuo istuinosa on pehmonen, ja jousitus antaa kivasti myöten, ku tuoliin istahtaa.

Saa nähä, minkälainen konkurssi mulle tulee viikonloppuna antiikkimessuilla. Mutta pakkohan sinne on mennä, oon niin kovasti oottanu niitä. 

Ankku

Sohvapöytä

Meillä on vihdoinkin uus sohvapöytä. Katselin tätä pöytää Pikku-Liinun nettisivuilta useaan otteeseen syksyn aikana, mutta en oikein koskaan ehtinyt sitä paikan päälle katsastamaan. Viime lauantaina mulla oli vapaapäivä, joten päätin käydä pöytää katsomassa. No mukaanhan se lähti. Hintaa sillä oli 95€, ja lauantaina siellä oli kaikista tuotteista -10%. Jotenkin nyt kaikki 50 ja 60-luvun jutut viehättää mun silmää.

Pöytähän ei meillä näytä koskaan tuolta kuin kuvassa, vaan sen päälle kasaantuu kaukosäätimiä, lehtiä, tietokonetta ja erinäisiä kuppeja ja kulhoja. Sitä on vaan totuttava siihen, että roinaa on aina ja joka puolella.

Löysin äskettäin myös lautaskollaasiin uuden yksilön kirppikseltä. Sorsalautanen sopii väritykseltään kollaasiin ja tapettiin täydellisesti. Sorsa-aihekin tuntui jotenkin omalta, sillä meidän isä on aina metsästänyt, ja sorsat on tulleet tutuksi jo pienestä pitäen, ainakin padassa...

Pikku-Liinun reissulta löytyi myös pari ihanaa nojatuolia, joista en nyt tähän hätään saanut kuvia otettua. Niistä lisää myöhemmin. 

Leppoisaa viikonloppua, 

Ankku

Tavoitteita (tai suunnitelmia) vuodelle 2014

Mulla ei oo tapana tehdä mitään uudenvuodenlupauksia, mutta tässäpä jotain kotiin liittyviä tavoitteita uudelle vuodelle:

1. Pitäis löytää sohvapöytä. Kunnollinen, mielellään vanha. Siinä pitäis olla rullat alla, että sitä on helppo liikutella esim. sohvan viereen. 

2. Toivon, että mun sisäinen puutarhuri herää henkiin kevään korvilla. Viime kesänä tomaatinversot kyllä kasvoi, mutta ei niihin tomaatteja tullu. Perunat tais mädäntyä peltoon, ne oli ehkä maailman pienimpiä uusia perunoita. Kukkapenkkeihin en edes koskenu. Ne sai vapaasti kasvaa nokkosia ja rikkaruohoja. Kesäkukkiakaan en ehtiny ostaa. Mukamas. Miten mulla niin kiire oli? No jospa ens kesänä onnistun edes jossain...

3. Käyn enemmän kirpputoreilla.

Nyt on taas jännät ajat Coloressa, koska tällä viikolla alkaa tulla kevätuutuuksia. Me on löydetty Piipan kans ihania uusia tavarantoimittajia, ja ollaan enemmän ku innossaan!

Takkatulen ääreltä, 

Ankku

Joulu 2013

Onpa ollu ihanan rento joulu! En muista ees, millon oisin ollu kaks päivää putkeen näin iloinen, onnellinen, tyytyväinen. Joulukuun alun kiireet otti voimille eikä vapaapäiviä töistä juurikaan ollu. Lisäksi oon sairastellu kovasti. Ja Helga myös. Epäilen, että mulla on astma, koska henki pihisee siihen malliin. Heti joulunpyhien jälkeen mulla on lääkäriaika, ja toivottavasti saan selvyyttä terveydentilaan. Ahistaa kovasti, kun ei voi työmatkaakaan kävellä normaalisti. Saatikka että pääsis jumppaan.

Oikeastaan en saanu pukilta tänä vuonna sen kummempia lahjoja, mitä nyt vanhemmilta ruokapaketin ja leffalippuja etukäteislahjana. Me saatiin Helgan kans ihana lahja mun vanhemmilta, mutta se lunastetaan vasta maaliskuussa, ku me päästään Teneriffalle viikoksi. Myös siskoni Piipan perhe lähtee sinne, joten me pidetään kauppaa viikko kiinni. Ollaan kait me vähä hulluja, mutta ei se haittaa..

Pukki kävi täällä Hietasaaressa eilen jo aikasten päivällä. Myös Pyry oli käymässä meillä. Molemmat, Pyry ja Helga,  sai hurjat määrät paketteja. Ehkä ens jouluna Pyry ei enää usko pukkiin. Tuntuu niin pöljältä narrata noita lapsia. Mutta sitte taas ku miettii omaa lapsuuttaan, niin kuinka jännää se olikaan, ku pukki kävi. Joten kai sitä on yritettävä pitää salaisuus vielä muutaman vuoden..

Nyt riennän takas sohvalle lukemaan lehtiä, katsomaan telkkua ja syömään. Tammikuussa alkaa taas uusi ja terveellinen elämä. Hihii. 

Ankku