Ehkä vaikeinta yrittäjän elämässä on, ku joutuu sietämään keskeneräisyyttä. Koko ajan joku homma on kesken: kotona siivous, töissä alotan viittä hommaa kerrallaan ja jätän jokaisen pikkusen puolitiehen. Se vaan on semmosta. Sille ei voi oikeen mitään. Ei oo aikaa. Imuri saattaa lojua olohuoneen nurkassa kolme päivää. Jos yks huone on imuroitu, voi kolmen päivän kuluttua alottaa samasta huoneesta uudelleen. Blääh.
Ennen olin järjestelmällinen. Mulla oli listoja, joiden mukaan asiat tein. Reissuun pakkasin tavarat tarkan listan mukaan. Vapaapäiville mulla oli lista, jossa oli tekemiset sille päivälle. Nyt tuommoset listat tuntuu ihan järjettömiltä.
Tässä muuton keskelläkin kaikki hommat on kesken. Yks varasto on puoliksi läpikäyty, hella on pesty sisältä, mutta ei ulkopuolelta, neljästä pinnatuolista on maalattu kolme. Voi voi.
Tänään mää liikennevaloissa odottelin valon vaihtumista ja haaveilin semmosesta hetkestä, ku ois aikaa pysähtyä. Vois maata riippumatossa ja kuunnella lintujen tsirpitystä ja amppareitten pörinää. Mutta totuushan on, että mää oon projekti-ihminen. Koko ajan on joku projekti. Jos ei oo projektia, semmonen kehitellään jostain. Kuulun ihan varmasti riskiryhmään sairastua burnouttiin. Huh.
Pesukommuuttiki on kesken vielä:
Oli pakko turvautua maalinpoistoaineeseen. Sillä homma alko eteneen. Jospa huomenna pääsisin sutimaan maalia pintaan. Huomenna iltapäivällä meillä on avain uuteen kotiin. On sitä päivää ootettu! I-H-A-N-A-A!
Ankku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti