keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Bambirakkautta





Viime viikonloppuna olimme koko perheen voimin Merijärvellä vanhempieni luona rentoutumassa. Siitähän ei sitten tullutkaan mikään rentoutumisviikonloppu, koska Helga sairastui. Mutta saunottiin, herkuteltiin ja pelattiin Trivial Pursuitia. Semmosta tosi vanhaa painosta. Se on paras. 

Lauantaina kävimme Heikin kans pikaisesti Ylivieskassa. Minä kävin kahdella kirpparilla: Citykirppiksellä ja Kirppisparatiisissa. Olin semmosessa uskossa, että pikkupaikkakuntien kirppareilla hinnat on alhaisempia. Mutta kyllä maallakin osataan näköjään laittaa hintaa niille tuotteille, jotka on nyt kirppiksillä kuumaa kamaa.

Kirppisparatiisista tein löytöjen löydön. Tuo iki-ihana bambi. Reppanalla on nenäkin kolhiintunut aikojen saatossa. Kassalla sanoin kirpparin tätille, että joku varmaan pitää mua hulluna, kun maksan tästä 25 euroa. Mutta se on ihana! Kirppiskuume sen kun kasvaa. Vanhoissa tavaroissa on sitä jotain. Niillä on tarina. Samoin kuin vanhoilla taloillakin.

Löysin mää muutakin, mutta niistä toisella kertaa. Nyt on niin väsy, etten jaksa valokuvata niitä. 

Ankku

torstai 22. maaliskuuta 2012

Lypsyjakkara ja kahvipannu


Eilen sain siskoltani vinkin Oulun Järki-kirppiksen hyllyssä töröttävästä kahvipannusta. Se poltteli mun mieltä niin paljon, että munhan oli pakko lähteä se aamulla katsastamaan. Kävin ensimmäistä kertaa tuolla kirpparilla. Hyvältä paikalta vaikutti näin ensi kerran nähtynä.

Kahvipannu oli Finelin Punahilkka. Se oli hyväkuntoinen. Maksoin siitä 45 €. Kun en näistä ymmärrä juurikaan mitään, niin en tiedä, onko se tästä paljon vai vähän. Mutta pannu oli hyväkuntoinen.

Joulupukki toi mulle Anna-Kaisa Huuskon ja Juho Huttusen Retroaarteet-kirjan. Sitä lukiessani, mulla on herännyt hirmuinen hinku koluta kirpputoreja ja nettiä, ja etsiä kaikkia vanhoja ihanuuksia. Ainahan minuun on kolahtanu nämä vanhat jutut, mutta nyt iski semmonen lopullinen innostus.

Kahvipannu näytti sisältä tosi hyvältä. Ainoastaan tuossa reunassa pieni nirhauma, jota ei juurikaan huomaa. Tässä kuvassa se näkyy ylhäällä vasemmalla.


Hyvin sopii pannu muitten söpöläisten sekaan. 



Toista ostosta mietin kauan, ja nyt oon kyllä tyytyväinen, että päätin ostaa sen. Kerran yks tuttavani osti vanhojen tavaroiden liikkeestä lypsyjakkaran sitä varten, että voi siinä istuessaan sytyttää takkaan tulen. Minusta se oli tosi hyvä idea, ja siitä lähtien oon katellut lypsyjakkaroita sillä silmällä. No tässä se nyt sitte on. Vaikka ei meillä oo takkaakaan, mihin tulta laittaa. 


Helga istui heti tuolille päiväkodista tultuaan, ja nöpötti siinä oikein tyytyväisen näköisenä. Sievä on jakkara! Ja kiva tuo koristekuvio tuolin sivussa. Lypsyjakkaran hinta oli 20 €.

Jatkoin Järki-kirppikseltä keskustan Second Hand Storeen. Siellä ei ollut oikein mitään mielenkiintoista. Muutamia vanhoja lehtiä ostin. Näistä on hauska lukea vanhoja juttuja. Ja sieviä kuviakin niissä on. Joulun Apu-lehti vuosimallia -64 ja Pirkka-lehti vuodelta 1959. Suomen kuvalehdet vuosilta 1922 ja 1926. 



Käväisin myös Pikku-Liinussa pikaisesti. Sieltä tein pari viikkoa sitten mieluisan löydön, mutta voin kertoa siitä lisää myöhemmin. Kirppareilla kiertely on mukavaa puuhaa. Niissä pitäis vaan ehtiä käydä usein. Ja ois kiva koluta varsinkin pienempien paikkakuntien kirpputoreja, missä hinnat ei oo niin pilvissä, kun täällä Oulussa. Mutta nyt mun pitää alkaa selaileen tuota Pirkka-lehteä. Siinä on ihania jouluisia reseptejä. Kesää kohti mennään, ja mää täällä intoilen joulusta. Tiptap. 

Ankku

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kuppikakkuja


Tänään aamulla leivoin hieman nuupahtaneista banaaneista suklaamuffinsseja. Selailin netistä ohjeita, ja päädyin yhteen niistä. Taikinaa tehdessä mulla vähän hälytyskellot soitti, että kun taikinaan ei tullut rasvaa ollenkaan. Ne myös paistettiin 250 asteessa (aika korkeassa lämpötilassa!) ja vain 5-6 minuuttia. Noin viiden minuutin kuluttua uunista tuli jo palaneen haju. Otin muffinssit pois ja tutkailin yhtä. No sehän oli sisältä ihan taikinaa. Muffinssit näytti hetken päästä pinnastaan ihan aivoilta. Yäk.

No ne meni roskiin. En kuitenkaan lannistunut. Päivällä kauppareissu, ja illalla päätin panna paremmaksi. Mulla teki ihan älyttömästi mieli makeaa, joten mielessä oli über-sokeriset herkut. Taas selailin Internetissä reseptejä ja päädyin Pirkka-sivuston pätkismuffineihin. No eihän mulle riittänyt pelkät muffinssit. Tein päälle vielä söpön vaaleanpunaisen kuorrutteen Philadelphia tuorejuustosta ja tomusokerista. Joukkoon lirautin myös punaista elintarvikeväriä ja sitruunamehua hiukan.

Melamiininen kakkuvati Rice. Colore. Muffinivuoat Greengate. Colore.







On ne kyllä tosi makeita. Yks riitti, ja sekin oli melkein liikaa. Mutta niitä on ihana tehdä. Oon joskus tehny minimuffinivuokiin pienempiä kuppikakkuja. Ne oli hyvänkokosia. 

Lautanen Pip Studio,Colore.

Mulla tosiaan unohtu se karppaus. Niisk. Taidan pakastaa näistä osan, ettei mee ihan mahottomuuksiin herkuttelun kans.

Ankku

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Täyden kympin illalliskemut


Viime lauantaina meillä oli ystävänpäivän illallinen serkkuni Annin luona. Ystävänpäivähän oli ja meni noin kuukausi sitten, mutta nyt me kaikki pääsimme paikalle juhlimaan. Anni on meidän porukan Nigella, Jamie Oliver ja Masterchef. Anni saa pojat syömään soijapitsaa jauhelihapitsana. Ja siskoni Piipan syömään kesäkurpitsaa, vaikka se vihaa sitä. 

No niin, aloitetaanpa jälkkäristä:


Jälkkäri: Filotaikinakori, jossa kuningatarrahkasta, flora vanillasta ja hillosta tehty täyte sekä mustikoita ja vadelmia.


Pääruoka: Voissa paistettua siikaa, perunasosetta, hollandaisekastiketta, valkoviinitimjamiporkkanoita ja balsamicopunajuuria. 

NAM!

Alkuruoka: Valkosipulikeitto ja vaihtoehtoisesti joko aura- tai fetaleipäsiä, joissa yrttiöljyä, punaleimaemmentaalia, auraa/fetaa ja kirsikkatomaatteja. 

Alkuruuasta mulla ei valitettavasti ole julkaisukelpoista kuvaa. Sen verran voin siitä kertoa, että taisin syödä elämässäni ensimmäistä kertaa valkosipulikeittoa, ja se oli todella hyvää! Ihanan samettista ja herkullista.

Ihan alkuun nautimme mansikkabellinit ja ruuan kanssa oli tarjolla puna- ja valkoviiniä. 

Ystävänpäivän illallisista on tullut kiertävä perinne ystäväpiirissämme. Kylläkin vain neljä meistä kokkailee vuorollaan. Ja jokainen kutsuu oman asuintilanteensa mukaisesti omia kavereitaan. Välillä olemme juhlistaneet pienelläkin porukalla. Yksiöön kun ei kovin isoa katrasta mahdu.. 

Nyt oli siis kymmenes vuosi näitä illallisia. Ja täytyy sanoa, että juhlavuoden kunniaksi Anni oli järjestänyt kympin juhlat, niin ruuan kuin puitteidenkin puolesta! Kiitos Anni!

Ankku, herkkusuu ja viinisieppo

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tuliainen


Serkkuni luona on tänään illalliskemut komean tyttökatraan kesken. Juhlista saatte nähdä ja kuulla myöhemmin. Koska serkkuni Anni on yhtä kova punaviinin ystävä kuin minäkin, tuliaisiksi päätin viedä viinipullon. Pullo kaipasi jotain koristetta, niin halusin pukea sen esiliinaan: 
























Essun alle pukeutui luomuviini: 
Douce Nature merlot 2010 Ranska.

Kyllä meidän käsityökerhon ope on minusta ylpeä ihan varmasti, kun tämmösen värkkäsin tuosta vaan. Aikaa meni noin tunti suunnitteluineen kaikkineen. 

Mutta nyt juhlimaan!

Ankku


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Eväsongelmia


Meidän perheessä eletään aina ruuan suhteen haasteellisesti, koska meillä on niin eri ruokavaliot. Heikki ei syö kasviksia oikeastaan ollenkaan. Ja Helgan tulisi saada monipuolista ruokaympyrän mukaista evästä joka päivä. Ja minä vaikeutan tilannetta vielä sillä, että karppailen. Joten meidän kolmen ruokatottumusten yhdistäminen kaikille sopivaksi ruuaksi on aikamoisen vaikeaa.

Tänään, vapaapäivän kunniaksi, päätin tehdä lounasta, joka maistuu todennäköisesti myös Helgalle iltaruualla. Kaapista löytyvistä aineksista kyhäilin mahdollisimman vähähiilihydraattista uuniruokaa. Ja tämmöistä sain aikaiseksi:


  • kesäkurpitsaa
  • tomaattia
  • Santa Marian säilykejalopenoja (löytyi kaupan texmex-hyllystä)
  • valkosipulia 
  • jauhelihaa
  • Pirkka Arrabbiata pestoa
  • Valion mustapekka ruokakermaa
  • mustaleimaemmentaalia
  • suolaa
  • oliiviöljyä (paistamiseen ja vuoan voiteluun)

Paahdoin valkosipulin oliiviöljyssä pannulla. Lisäsin jauhelihan ja ruskistin. Hieman suolaa, ja pestoa ruokalusikallisen verran sekaan. 
Pilkoin kasvikset ja lisäsin ne öljyttyyn vuokaan. Sekoitin jauhelihan kasvisten joukkoon. Lisäsin kerman ja juustoraasteen. Uuniin 200 astetta ja noin 45minuuttia. 
Ruoka on tehty Cath Kidstonilta hankittuun vuokaan. Vuuat tulivat neljän kappaleen settinä. Tähän hankintaan olen ollut todella tyytyväinen, sillä näihin voi tehdä salaattia, uuniruokia, uunikalaa tai vaikkapa vuokaleipää. 


Lautaselle kamuksi jääsalaattia ja sienisalaattia. Ainut miinuspuoli ruuassa oli, että sitä teki mieli ottaa lisää.

Makoisaa viikonloppua!

Ankku

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Ihania mandariineja


Eilen Stockmannin hedelmävihannesosastolla mun jarrut kirskahti tämmösten kohalla:



Ihania! Tämmösiä Nigella kaivoi paperipussista siinä yhessä joulujaksossa. Ja sitte niitä suklaisia kultakolikoita. Nämä maistui kyllä tosi herkullisilta. Tässä korissa tais olla 1 kg ja maksoi 3.99 €. 

Mulla on karppauskausi meneillään, niin en sais kovin paljoa sortua näihin hedelmiin. Mutta en kai mää hedelmillä saa painoa nousemaan.

Vähästä minut saa onnelliseksi. Mandariineista.

Ankku

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Unelmaa etsimässä


Aika tarkalleen vuosi sitten myimme ihanan asuntomme Opettajakerhon talosta, ja muutimme vuokralle tähän Hollihaan puiston lähettyville. Myynnin oli tarkoitus helpottaa omakotitalon hankkimista. Mennäänpäs ajassa taaksepäin noin 7-8 kk, kun silmiini eksyi etuovi.comissa tämmöinen herkkupala:


Noin 200 neliötä, museoviraston suojelukohde, pihalla navetta, kaksi parveketta, pirtti, leivinuuni, useita kakluuneja, noin 20 km etäisyydellä Oulusta. Ja suht edullinen. Vaikka työtähän tässä ois ollu vuosikymmeneksi. Ehkä. 

Nyt joku asuu siellä. Tai remontoi sitä mieleisekseen. En tykkää. 

Tämän jälkeen mikään talo ei tunnu miltään. Liian pieni tontti, liian pieni talo. Liian kallis. Liikaa remonttia (tässähän sitä ei ois ollu yhtään). Mutta tämä oli niin ihana, ettei sitä osannu edes ajatella.

Kamut koittaa piristää: löytyy joku vielä parempi. No mikähän se voi olla? Niisk.

Ankku

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Irregular Choice- rakkautta ensi näkemältä


Korkkarithan ne tekee naisen onnelliseksi. Ja kun Brandosilla eksyin katselemaan näitä ihanuuksia, olin myytyä tyttöä. Mua eniten miellyttävistä malleista oli mun koko loppu, mutta sitten eräänä päivänä tämmösistä löytyi mulle sopivat:





Ehkä parasta näissä on se, että kaikki yksityiskohdat on niin tarkkaan mietitty. Jopa kengän pohjat on söpöt.





Irregular Choicen omilla sivuilla on tietenkin laajempi valikoima. Sieltä löytyi myös tosi kivoja laukkuja. Osa malleista ehkä liian erikoisia jopa minun makuun: muoviviinirypäleterttu roikkumassa käsveskan koristeena voisi olla vähän liikaa. Tai no en tiiä..

Irregular Choicelta voi tilata myös Suomeen: toimituskulut 18 euroa. Kengät oli himpun verran edullisempia kuin Brandosilla. Mutta Brandosillahan on ainakin tällä hetkellä ilmainen toimitus. 

Kuinkahan kauan siihen menee, että näillä pääsen kipsuttelemaan pitkin Oulun katuja? Kangaspäällysteinen korko voi saada ruttuja Rotuaarin mukulakivillä. No pitää pyöräillä kaupungilla, ja kävellä vain pakolliset matkat. Eihän tämmöisillä koroilla huvikseen kovin pitkiä matkoja kävellä :)


Kesäkelejä odotellessa, 

Ankku 

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tervetuloa Ankkulan ihmeelliseen maailmaan!



Niin sitä piti munkin alkaa pitämään blogia. Vähän ristiriitaisin ajatuksin kylläkin. Onko mulla mitään järkevää sanottavaa? Ja jos oiskin, niin kiinnostaako se ketään. Noh katotaan mitä tästä tulee. Paikallaan ois varmaan pienimuotoinen esittely.

Tässä olen minä, 33-vuotias (kohta 34!, kuten rakas poikaystäväni kommentoi) ikiteini. Poseeraan pollen kans.


Ja tässä meidän 1,5-vuotias Helga Amalia. 


Helgan arkipäivät kuluvat päiväkodissa. Iltaisin ja viikonloppuisin lueskellaan luukkukirjoja (yleensä sitä samaa) isän tai äitin kans. Pikkuneitin harrastuksiin kuuluu koiriemme kiusaaminen, pulkkamäet sekä ne luukkukirjat. 

Pirkko (7v) ja Irma (5v) saapuivat meille Nastolasta. Sileäkarvaisia kettuterrierejä ovat. Sileitä karvoja löytyy lattialta viikoittain noin kahden imurinsäiliöllisen verran. Mutta onhan ne Pirkkeli ja Irmeli ihan älyttömän rakkaita meille. Ei niitä oo koulutettu oikein mitenkään. Sehän niissä on se ainut miinuspuoli. Ihan mahottomia!



Meidän porukkaan kuuluu myös Heikki, talon isäntä. Hänestä en tähän kuvaa laita, koska ei Heikistä saa julkaisukelpoisia kuvia. Aina joku ihme ilme päällä.

Täällä blogissa tulee vilahtelemaan todennäköisesti hyvin usein myös minun ja siskoni kauppa Colore. Siellä me myydään lahja- ja sisustustavaraa. Värikästä semmoista. Ja erilaista. Meidän slogan: Sisustajan karkkikauppa kertoo ideamme aika hyvin.

Meidän perhe asuu tällä hetkellä vuokralla Oulun keskustassa. Ankeassa valkoseinäisessä sieluttomassa kerrostalossa. Tämä on tämmöinen välivaihe. Hakusessa on vanha talo, mielellään hirsitalo, Oulusta tai lähietäisyydeltä. Tästä on muotoutunut ikuisuusprojekti. Ystäväni saavat siitä kärsiä. Koko ajan talojuttuja, bäläbälä. 

Täällä blogissa kirjoittelen varmastikin leipomuksista, ruuanlaitosta, sisustusjutuista ja myös siitä unelmien talon metsästyksestä. Ja yks tärkeä juttu meinas unohtua: punaviinistä. Sekin on lähellä sydäntä.

Heippa, 

Ankku
Copyright : Ankkula. Sisällön tarjoaa Blogger.